Monitoiminen jäänmurtaja

IB Otso

Valmistunut 1986
Rakennustelakka Wärtsilä Helsingin telakka
Jääluokka 1A Super, PC4
Pituus 99 m
Leveys 24,2 m
Syväys 8 m
Uppouma 9 222 t
Bruttovetoisuus 7 189 t
Nettovetoisuus 2 157 t
Pääkoneisto Wärtsilä 16V32
Akseliteho 15 MW
Nopeus 18,5 solmua
Paaluveto 160 t
Miehistö 20
Call Sign OIRT

Otso

Vuonna 1986 valmistunut Otso ja seuraavana vuonna valmistunut sisaralus Kontio korvasivat kolme vanhaa Karhu-luokan murtajaa (Karhu, Murtaja ja Sampo).

Kustannustehokkuus oli Otson suunnittelun lähtökohta. Nelipotkurisuus korvattiin keulaan rakennetulla ilmapuhalluslaitteistolla. Uutta oli myös dieselvoimalaitos, josta saadaan vaihtovirtaista sähköä kaikkiin toimintoihin potkurimoottoreita myöten. Sähkö tuotetaan käyttämällä meridieseliä (MDO) tai meriliikenteen kaasuöljyä (MGO), joilla on pienempi rikkipitoisuus. MGO:n rikkipitoisuus on maksimissaan 0,1 %.

Koneistonsa ja runkomuotonsa ansiosta alus kuluttaa vähemmän polttoainetta kuin vanhemmat ja isommat jäänmurtajat. Sen vuoksi Otso ja sen sisaralus Kontio lähtevät jäätalven alettua yleensä ensimmäisinä jäänmurtoon Perämerelle.

Otso muutettiin vuoden 2015 aikana polaariluokan jäänmurtajaksi Nordican ja Fennican rinnalle, ja nyt myös Otso voi operoida kaikilla maailman merillä ympärivuotisesti. Otsoon asennettiin Rauman telakalla keinunnanvaimennustankki, sen turvallisuusvarustelu muutettiin vastaamaan kansainvälisen liikenteen edellyttämiä turvastandardeja, ja jääluokkaa parannettiin runkoa vahvistamalla. Lisäksi alukseen asennettiin uusi irrotettava helikopterikenttä ja se katsastettiin kansainvälistä liikennettä varten.

Arctialle myönnettiin marraskuussa 2015 Otson muutostöistä palkinto vuosittaisessa merenkulun ASF North America Innovation Award -innovaatiokilpailussa. Muutostöiden jälkeen Otso on operoinut muun muassa Grönlannin edustalla merenpohjatutkimusta tekevän yrityksen rahtauksessa. Tunnustusta saaneet muutokset mahdollistavat myös esimerkiksi tutkimusalusten avustamisen kaikilla arktisilla merillä.

Otsossa on neljä Vaasassa valmistettua Wärtsilä 16V32 -dieselmoottoria, joiden yhteisteho on liki 22 megawattia. Jokainen moottori pyörittää omaa 6 000 voltin ja 50 hertsin vaihtovirtageneraattoria, kukin teholtaan noin kuusi megawattia. Kahta peräpotkuria pyörittää kutakin oma potkurimoottori, jonka akseliteho on 2 × 7,5 MW eli yhteensä 15 megawattia.

Sinivalkoisen Otson vesilinjassa oleva kiiltävä vyöhyke on ruostumatonta teräslevyä, joka osaltaan pienentää jään ja rungon välistä kitkaa. Vyöhyke on maalaamaton ja kaksi metriä korkea. Aktiivinen katodinen suojausjärjestelmä estää galvaanista korroosiota erilaatuisten teräslevyjen rajavyöhykkeessä.

Otsossa lukuisat toiminnot voi hoitaa komentosillalta käsin, kuten käynnistyksen, pysäytyksen, koneiden valvonnan, kallistustankkien, hinausvintturin ja nosturin hallinnan ja jopa lipun noston ja laskun.

Otson valmistuessa uutta oli myös se, että aluksen koko päällystö alkoi ruokailla samassa päällystön messissä. Edellinen vastaava uudistus toteutui vuonna 1973, kun pöytiintarjoilu lopetettiin jäänmurtajilla.

Arctia jatkaa 125 vuotta jatkunutta jäänmurtoperinnettä

Arctia jatkaa 125 vuotta jatkunutta jäänmurtoperinnettä yhdellä maailman voimakkaimmista jäänmurtajalaivastosta, johon kuuluu viisi perinteistä murtajaa: Voima, Urho, Sisu, Otso ja Kontio.

Arctian murtajat säilyttävät jäänmurtokykynsä kaikissa Itämeren jääolosuhteissa. Alukset on myös varustettu hinaushaarukalla hinausvinttureineen.

Teemu Alstela

Päällikkö

Seppo Eva

Päällikkö

LNG-jäänmurtaja

Polaariset jäänmurtajat

Öljyntorjuntamurtaja

Itämeren jäänmurtajat

Satamajäänmurtaja